Vappu oli haaaaaauska. Vaput on olleet mulle yleensä aikamoista törttöilyn aikaa, mutta tämä vappu oli onneksi poikkeus. Ainoastaan se kaivaa vähän mieltä, että humalassa avauduin joistain asioista vähän liikaakin. Ehkä se johtuu vain siitä että ne edelleen jäytää tuolla jossain sisällä ja sopivan tai vähemmän sopivan tilaisuuden tullessa jotenkin vain purskahtelevat ulos. Ei mitään hirveitä onneksi tullut avauduttua, vaikka sitä pelkäsinkin, eikä jäänyt morkkista. Jäi vain kahden päivän krapula. Yöks.
Eräs ääliö, jolle en osaa edes keksiä tarpeeksi pahaa haukkumanimeä kuvaamaan sitä ihmistä, ja joka satutti mua pahiten joskus menneisyydessä, on jotenkin alkanut taas vainoamaan. Tuntuu ihan uskomattomalta ja epäreilulta sattumalta, että kyseinen mulkku on tullut meidän koulun kahvioon töihin. Tais mun kahvinjuonti koulussa loppua tähän. Se voittaa, minä häviän. En vain ole vielä melkein kymmenenkään vuoden jälkeen valmis enkä tarpeeksi vahva kohtaamaan sitä ihmistä. En ole ehkä ikinä. Ne tapahtumat pilasi mun elämän moneksi vuodeksi. Toisaalta, nyt olen jo vahvempi kuin koskaan.
En ole vielä onneksi nähnyt sitä siellä, kuulin vain varoituksen että näin on. Ja parista ilkkuvasta viestistä päätellen sekin tietää, että siellä opiskelen. Että se paskiainen kehtaa.
Koulun kanssa meinaa olla vähän epäsuotuisa hälläväliä-asenne, ei jaksa enää panostaa muuhun kuin kesäloman ja poikaystävän odottamiseen. Panostan kouluun oikein kunnolla sitten ens lukuvuonna, joo. Päätä särkee.
