Juhannuksen ilo vaihtui aamuyön tunteina kärsimykseksi, kivuksi ja shokiksi. En ymmärrä miten itkun lomassa osasin kuitenkin toimia jotenkuten rationaalisesti, toimia järkevästi järkytyksestä ja suunnattomasta häpeästä huolimatta. Kolme päivää jo paniikkikohtauksia ja itkukohtauksia, neljäs päivä menossa. Aidosti olen nauranut ehkä kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran kun Toinen tuskaili pakollista grillailua perheensä kanssa, voi että nauroinkin makeasti kun tiesin miten Toinen perhettään vihaa. Toisen kerran nauroin Toisen ääniviestille, joita se lähettikin useamman ja joita olen kuunnellut kerta toisensa jälkeen. Toisen ääni on niin rauhoittava, toisen ihana nauru ja suloinen yritys sanoa suomeksi rakastan sinua. Minäkin rakastan sinua, niin äärettömästi, ikävä tulee kun toinen nukkuu. 

Ystävä oli luonani mukavan aikaa, hoitamassa ja tukemassa. Kaverin koira oli hoidossa ja ahdistuin ulkona kamalasti kun piti jäädä naapurin kanssa juttelemaan liian kauaksi aikaa. Juu-u, siellä on linnunpesä joo-o, niin tämä koira on aika vanha ja ylipainoinen, lonkkavikainenkin vielä. Ihanko pallosalaman nuorena näit, sillon kuin vesi vielä kannettiin kaivosta. Kehuttiin hyväksi kuuntelijaksi, vaikka ajatukset ja katse harhaili ja koitin nykiä ystävää liikkeelle.

Nälkä sattuu mahassa ja tärisyttää, verensokeri varmasti liian matalalla, mutta ei ole halua syödä. Ei vain maistu. Ulkona sataa, haluaisin kunnon ukkosen. Olisi hyvä mennä puhumaan jollekin ulkopuoliselle, mutta en halua, en halua enää takaisin siihen. Haluan olla vahvempi tällä kertaa, pärjätä itse, vaikka läheisten avun otankin kiitollisena vastaan. 

Vieraisiin en halua enää luottaa, en pysty. Tämä maailma kyynistää minutkin.

ah.

Pikkasen liikaa sekoilua ja panikoimista, pieniä haavoja kummankin sieluun. Unia missä on riivattuja vauvoja ja joutuu raiskatuksi pupupukuun pukeutuneen toimesta. Painajaisia melkein joka yö.

Sentään kesäloma alkoi, ja tälläkin hetkellä paistava aurinko saa pikkuisen hymyilemään. Kylmä on vielä, mutta muuten nautin. Alkukesä on aina ollut ihanin aika vuodesta. Puiden lehdet ovat vielä vaaleita, myöhemmin koivujen lehdetkin muuttuu tummanvihreiksi. Mukava olla melkein maalla ystävän luona, kun tuoreen nurmikon voi tuntea varpaiden alla jo parin askeleen päässä ulko-ovelta. Ja ihana tuoksu kun ystävän kihlattu leikkaa aamulla kastunutta ruohoa. Ainoastaan hämähäkit ahdistaa, mutten niitäkään ole nähnyt viimeisen vuorokauden aikana kuin vain yhden kuolleen. Mitäs teki seittinsä väärään paikkaan taloon, sinne kuoli kun ei muona osannut juuri siihen nurkkaan suunnistaa. Sääskiäkään ei ole vielä, ne vasta riesa olisikin kun yöpuulle mennessä pitäisi huoneesta jokainen saada liiskattua. Ja silti jostain kuuluu kuitenkin ininää ja pitää nukkua peiton alla niin ettei näy muuta kuin tukasta tupsu.

(tosin nyt näkyy ikkunan ulkopuolella yksi ihan elävä hämis)

On panikoinnistakin jotain hyötyä, on pakko kertoa tuntemuksistaan ja avata sieluaan, yrittää kertoa mikä ahdistaa vaikkei itsekään oikein tiedä. Ja sitten toinenkin kertoo jotain mitä on piilotellut jo kauan, jotain jota en osannut mitenkään arvata, mutta joka kuitenkin selittää asioita paljon. Asioita, jotka ei oikeastaan edes kummemmin kummastuttaneet mutta jotka kuitenkin käyvät enemmän järkeen kuin olettamukset. Tietenkin pikkaisen kirpaisi kun toinen on valehdellut, mutta kyse ei kuitenkaan ollut mistään niin vakavasta asiasta että olisi jaksanut suuttua. Olen vain onnellinen että kertoi, enkä oikein ymmärrä miksi moista piti edes piilotella. Mutta sillä asialla ei ole loppujen lopuksi edes yhtään mitään merkitystä. Vaikka se hassulta edelleen tuntuukin.

Koulujuttuja on vielä ehkä sata tekemättä, ne olisi pitänyt tällä viikolla tehdä mutta en jaksa uhrata niihin mitään ajatusta enempää.  Haluan mielummin keskittyä tähän kesään ja tähän rakkauteen. Tähän ihanan suloiseen rakkauteen. Toinen on ollut koko ajan niin hyvä, että välillä melkein unohtaa arvostaa sitä miten upea toinen onkaan. Niin upea että puuttuu minun hölmöihin epävarmuuksiin ja pelkoihin heti ja hoivaa ne pois, jos vain voi. Niin kaunis ja ihana ihminen.