Ääh, tyhmiä rahaongelmia. Olis hienoa, jos voisi käydä töissä opiskelun ohella, mutta kun ei yksinkertaisesti ole voimia sellaiseen. Painaa jatkuva väsymys, joka päivä koulun jälkeen 2-3 tunnin päiväunet ja sitten vielä 8-9 tunnin yöunet. Jotain ratkaisuja pitäisi keksiä. Toki rahaa voisi säästää lopettamalla tupakoinnin, mutta ei se näin stressaavassa elämäntilanteessa ole mahdollista. En halua yhtään ylimääräistä stressiä ja ahdistusta.
Haluan naimisiin. Olen aiemmin ollut kihloissa, mutta se kihlaus purkautui noin kaksi viikkoa ennen häitä. Eikä minulla sen jälkeen mitään erityistä hinkua avioliittoon ole ollut, vaikka jotain vakavia parisuhteita onkin ollut. Mutta nyt tämän nykyisen kanssa... en tiedä, olen tullut höpsöksi. Haaveilen häistä. Sitten vuonna 2017, kun kun voi päästä ihan oikeasti avioliittoon eikä vain rekisteröityyn parisuhteeseen. Toinen on ollut vastahakoinen. Todella kauan oli sitä mieltä, ettei avioliitto kiinnosta ollenkaan. Ei niin mitenkään päin. Typerä ajatus koko juttu. Mutta kun olen tarpeeksi jankannut ja hölöttänyt miten ihanaa se olisi, olen saanut toisen mielipiteen muuttumaan ehdottomasta eistä ehkäksi. Ei meillä mikään kiire ole, ja olen tyytyväinen ehkään. Se antaa mulle enemmän tilaa unelmoida ja haaveilla kuin ehdoton ei. Häät pidettäisiin tietenkin Suomessa, ja mua hieman vaivaa se, ettei siellä olisi kuitenkaan läsnä kuin vain minun ihmisiä. Toisella kun on välit rikki omaan sukunsa, eikä mitään mielenkiintoa korjata niitä. Siitä ei edes puhuta. Tai joskus koitan puhua, mutta kun ei niin ei. Toinen ei ole niinkuin minä, jolle suku ja lähimmäiset on tärkeitä. Ja mun pitää vain ymmärtää se.
Mutta jotkin pienet, meidän näköiset häät... Lupaus viettää loppuelämä yhdessä. Olla aviopuoliso. Husband and husband. Yksi päivä vain meidän rakkauden julistamista varten, ja sen jälkeen kaikki vuodet yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa. Okei, joo, realistisesti ajateltuna, joo, puolet avioliitoista päätyy avioeroon. Ei sitä ikinä voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Mutta kun mie oon romantikko, ja haluan sen päivän, sen lupauksen, sen elämän avioparina. Sitoumuksen.
Mutta on meillä vielä aikaa. Onhan se tärkeintä nauttia vain tästä hetkessä ja edetä päivä kerrallaan. Toisiamme rakastaen.
Elämä olis paljon jännempää sinkkuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti