Takapakkeja, takapakkeja. Sairastaa ihmiset ja lemmikit, teknologia posahtaa ja sitten vielä sähköt meni. Joulukuulta lasku maksamatta ja revi nyt sitten jostain 400 euroa että saat sähköt takasin. Onneksi ystävä auttaa maksamisessa ja evakossakin saan olla. Huh.
Huomenna on vielä aika lääkärille ja pelottaa jo valmiiksi että mitä muuta pahaa tähän syssyyn vielä tulee. Tavallaan tiedän jo että mitä mulla tällä kertaa epäillään ja luultavasti saan siihen huomenna vain varmistuksen että sellainen on. Saa nähdä miten sen jälkeen pysyy vielä koulupäivän kassassa, jotenkin olisi pakko pysyä kun on harkkatunteja. Naamari päälle ja kotimatkalla ei enää haittaa vaikka kyyneleet valuisi.
Mieli kyllä laahustaa ihan jossain alamaissa. Eikä siihen yhtään auttanut uni jonka näin päikkäreillä, uni jossa olin vieläkin rakastunut entiseeni mutta jolla oli unessa tottakai joku uusi. Onhan sillä oikeassakin elämässä, ollut useitakin minun jälkeeni, niin kuin minullakin. Uni vain jotenkin herätti vanhat katkeransuloiset tunteet jostain minkä piti olla jo ikiunta. Piti olla ystäviä, ja siinä ollaan välillä onnistuttukin, mutta en vain osaa päästää irti niistä vihan ja katkeruuden tunteista. Parempi vain unohtaa taas koko uni ja koko ihminen.
Tämä päivä on ollut yhtä painajaista siitä asti, kun aamulla kömpi unensekaisena vessaan ja huomasi ettei valot toimi. Siitä se sitten lähti kuin lumipallo vyörimään ja pyörimään ja tuntuu että kaikki paskat fiilikset kaatuu tämän päivän niskaan. Tekisi mieli itkeä, mutta ei täällä ystävän luona viitsi, kun en minä jaksa mitään halailua ja tsemppipuheita tai yhtään mittään. Menis jo nukkumaan niin saisin vollottaa ihan itekseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti