tyhmät juhlat

Aina välillä sitä tapaa ihmisiä, joihin syystä tai toisesta ihastuu hieman. Jokin niissä vain alkaa vetää puoleensa, ja huomaamattaan hakeutuu niiden seuraan enemmän ja enemmän. Niiden kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, ettei se pieni ihastus muutu isommaksi ihastukseksi ja vaaranna jo olemassa olevaa parisuhdetta. Silloin menee jo vaaralliseksi, jos huomaa punastuvansa ja nauravansa huonoillekin vitseille, ja kylki kyljessä istuttaessa alkaa kutkuttaa mahanpohjasta. Silloin pitää paeta. Pitää muistaa oma mies, jota rakastaa, eikä antaa jonkun toisen vallata mieltä. Ihastuminen on normaalia, vaikka olisikin jo parisuhteessa, eikä sille vain voi mitään. Mutta omille teoilleen voi. Asiat vain tärkeysjärjestykseen.

Mutta jos aina vaan pakenee, niin menettääkin tilaisuuden johonkin vielä parempaan kuin se mitä jo on? Mitä jos jonkun toisen kanssa olisikin vielä mahtavampaa kuin sen nykyisen kanssa? Siinä kai se rakkaus sitten mitataan, että päättää silti vain pysyä siinä nykyisessä. Rakentaa suhdetta vain paremmaksi sen oman kanssa, kun eihän siinä ole edes mitään vikaa, miksi hylätä jotain mikä ei ole edes rikki. Olen tässä suhteessa onnellisempi kuin missään suhteessa ikinä aiemmin.

Eilen, torstaina, kävin ostamassa vaatteita. Inhoan vaatekauppoja ja vaatteiden ostamista, varsinkin housujen, kun niitä on melkein pakko aina sovittaa. Pitäähän sitä olla varma, että takamus näyttää niissä hyviltä, ennen kuin tuhlaa niihin viikon ruokarahat. Varsinkin kun illalla oli sitten myös bileet. Oli vanhoja ystäviä, joitain tuttuja ja joitan uusiakin ihmisiä. Persettäni puristeltiin kahteen kertaan. Alkoholi ei mennyt päähän. Osa ihmisistä käyttäytyi aivan idioottimaisesti. Jossain vaiheessa kyllästyin ja painuin pehkuihin muiden vielä jatkaessa juhlimista. Korvatulpat korviin ja unta palloon.

 Nyt olen tyytyväinen ja nautin tästä krapulattomasta olotilasta. Jaksaa jopa siivota, vähän kerrallaan. Huomenna mennään ostamaan pojalle uusi polkupyörä. Jospa se ei tänä vuona murtaisi kättään sen kanssa.